Biodiversiteettipisteytyksen menetelmä

Hyötyä on ehkäpä eniten uudisrakentamiskohteissa, joissa suunnitellaan merkittäviä muutoksia alueen olemassa olevaan maankäyttöön. Biodiversiteettipisteytystä sovelletaan silti paljon myös olemassa oleviin kohteisiin, ml. hyvin urbaanit ja teollisetkin ympäristöt. Olemassa olevien kohteiden kanssa voidaan toteuttaa pienipiirteisempiä ratkaisuja ja etsiä alueen kunnossapidosta vastaavien toimijoiden kanssa esimerkiksi edullisempia ja luonnon kannalta parempia viherympäristön ylläpidon ratkaisuja. 

Pinta-alan kasvaessa työmäärä kasvaa, mutta tämä riippuu myös siitä millä tarkkuustasolla työkalua hyödynnetään. Biodiversiteettipisteytystä voidaan soveltaa karkealla tasolla myös isompien alueiden tarkastelussa hyödyntäen esim. ilmakuvan kautta automaattisesti tehtävää kuviointia. Myös voimakkaasti muutettua metsätalousaluetta voitaisiin tarkastella samalla tavoin. Metsäisten alueiden arvioinnissa on kuitenkin pidettävä mielessä, että on harvoin mahdollista päästä edes kokonaisheikentymättömyyteen. Menetyksiä tulee varmasti, sillä työkalussa metsät ovat hyvin arvokkaita luontotyyppejä, ja joidenkin metsätyyppien korvaaminen on mahdollista vain luomalla yhtä suuri ala yhtä arvokasta metsätyyppiä.

Suunnitelma tehdään yleisesti ottaen alkutilanteelle ja lopputilanteelle, mutta myös työaikaisia tilanteita voidaan laskea. Se toki lisää työmäärää. Työkalu sopii hyvin myös muutoksen jälkeiseen seurantaan.

Periaatteessa kyllä, mutta on varmistettava, että kaikki osapuolet ymmärtävät pisteytyksen. Tällä hetkellä menetelmä ei ole vielä yleisesti käytetty ja siten sen soveltaminen hankintakriteeriksi voi olla haastavaa. Menetelmä on kuitenkin julkinen, mikä mahdollistaa kaikille perehtymisen aiheeseen.

Arviointi tehdään arviointilomakkeita hyödyntäen. Olemme Rambollin asiantuntijoiden toimesta kehittäneet juuri tätä tietoa Suomeen soveltuvaksi. Arvioinnissa tulisi päätyä samaan lopputulemaan arvioitsijasta riippumatta, koska kriteerit ovat yksiselitteiset. Esimerkiksi metsän kerroksellisuutta (yksi, kaksi vai kolme kerrosta havaittavissa) tai lahopuun määrää (kpl/hehtaari) arvioidessa pitäisi arvioitsijasta riippumatta päästä samaan tulokseen.

Tämä työkalu soveltuu parhaiten luontotyyppitasolle. Parhaana vaihtoehtona näkisimme lajikompensaation toteuttamisen jonkin toisen olemassa olevan periaatteen mukaisesti tämän arvioinnin ohella erikseen, mikäli tarpeellista. Erityisesti suojeltujen lajien huomioon ottaminen onnistuu kuitenkin tässäkin työkalussa nostamalla kuvion strategista merkittävyyttä, jos sen tiedetään olevan erityisesti suojellun tai rauhoitetun lajin elinympäristö.

Pinta-alaa painotetaan suoraan 1:1,  esim. 10 ha kuviolla kerroin on 10. Omaleimaisuuden painoarvo on suuri (kerroin 1-7 välillä), sillä harvinaiset luontotyypit halutaan ensisijaisesti pyrkiä säilyttämään. Omaleimaisuudessa on huomioitu luontotyypin harvinaisuus, suojelun taso, kansallinen tms. erityissuojelustatus, sekä luontotyyppien uhanalaisuuden Punainen kirja. Kuvion laatu on painoarvoltaan kohtalainen ja saa kertoimen asteikolla 1-3, sillä ekologiselta tilaltaan hyvä kuvio on arvokas. Strateginen merkittävyys huomioi sijainnin ja on painoarvoltaan pienempi saaden kertoimen asteikolla 1 (matala), 1.1 (kohtalainen) tai 1.15 (korkea). Suunnitelman arvioinnissa huomioitavat lisäkertoimet sijoittuvat kaikki 0-1 välille. Toteuttamisen vaikeustaso saa kertoimen asteikolla 0,1-1, tavoitelaadun saavuttamiseksi kuluva aika saa kertoimen asteikolla 1-0,320, ja spatiaalinen riski asteikolla 0,5 (alueen ulkopuolella), 0,75 (alueen ulkopuolella, mutta sen vieressä) tai 1 (alueen sisällä).

Lievennyshierarkian mukaan tulisi ensisijaisesti välttää haitallisia vaikutuksia, toissijaisesti minimoimaan vaikutuksia tai ennallistamaan vahingoittuneita kohteita, ja kompensaatiota tulisi käyttää vasta viime käden vaihtoehtona. Tällöin muutoksen jälkeen täytyy ennallistaa tai luoda yhtä paljon uutta kuin on vahingoitettu tai menetetty, ja korvaamiseen kelpaavat vain yhtä arvokkaat tai arvokkaammat luontotyypit. Tällä vältetään myös sitä, että monimuotoisia luontotyyppikuvioita, joiden omaleimaisuusarvo on suuri, ei korvata suurella pinta-alalla vähemmän monimuotoisia luontotyyppejä. Työkalussa verrataan nykytilaan syötettyjen ja suunnitelmaan syötettyjen kuvioiden luontotyyppejä ja pinta-aloja. Jos suunnitelmassa ei toteuteta vähintään yhtä suurta pinta-alaa samanarvoisia luontotyyppikuvioita kuin nykytilassa, työkalu huomauttaa, etteivät korvattavuussäännöt toteudu.

Suomen perinnebiotoopeille löytyy työkalusta hyvin sopivat vastaavat luontotyypit erilaisista niittytyypeistä sekä metsälaitumista. Arviointikriteerien indikaattorilajit on vaihdettu Suomen oloissa vastaavia funktionaalisia rooleja täyttäviin lajeihin.

Työkalu soveltuu hyvin myös tonttikohtaiseen suunnitteluun. Pinta-alaltaan hyvin pienet (esim. pienen kukkapenkin kokoiset) kuviot eivät saa lainkaan pisteitä, mutta tässä tapauksessa samanlaiset pienet kuviot voidaan laskea yhteen ja arvioida yhtenä kuviona.

Alueen ulkopuolella toteutettava ekologinen kompensaatio voidaan huomioida, muut vaikutukset arvioidaan kohteen sisällä. Tärkeintä on, että lähtötilanteen ja muutoksen jälkeisen tilanteen pinta-ala säilyy samana, jotta työkalu toimii.

Työkalussa on mukana myös (makean veden) vesiympäristöjä (rannat, joet, lammet, järvet).

Työkalussa käytettävä luokittelu poikkeaa Suomen luontotyyppiluokittelusta, mutta tärkeintä on, että sitä sovellettaessa kuvioiden arvotus pysyy samanlaisena. Koska vanhat, yli satavuotiaat metsät ovat meilläkin vähintään yhtä arvokkaita, voidaan arvokkaan vanhan metsän kuvio syöttää myös tähän työkaluun vanhan metsän kuviona.

Pitää paikkansa! Kunkin kuvion ekologisen tilan säilyttämiseen vaadittavat hoitotoimenpiteet, kuten laiduntamisen jatkaminen metsälaitumella, eivät vähennä pisteitä, vaan ne lasketaan parannustoimenpiteiksi.

Korvaamattomat luontotyypit on sisällytetty työkaluun siksi, että niiden heikentämistä vältettäisiin viimeiseen asti, ja jotta menetyksen tapahtuessa kompensaatioon kiinnitettäisiin erityistä huomiota. Esimerkiksi vanhaa, yli satavuotiasta metsää ei voida korvata toisella luontotyypillä, sillä mikään muu luontotyyppi ei vastaa sen ainutlaatuisen arvokkaita piirteitä.  Jos menetys on kuitenkin välttämätön, tällaisen korvaamiseen on sovittava erikseen aivan erityiset, tapauskohtaiset kompensaatiotoimenpiteet. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi samanlaisen luontotyypin ennallistamistoimenpiteet toisaalla yhtä suuren tai suuremman pinta-alan osalta. Kun erillisistä toimenpiteistä on sovittu, tämä täytetään työkalussa kenttään "bespoke compensation agreed". Tällöin laskenta voidaan viedä loppuun ja tulokset voidaan esittää normaalisti. Näin toimitaan paitsi korvaamattomien luontotyyppien merkityksen korostamiseksi,  myös siksi, että työkalua ei ole suunniteltu ottamaan riittävän hyvin huomioon poikkeuksellisen arvokkaiden kohteiden kompensaatiota, sillä näille ei toistaiseksi ole olemassa yhteistä virallista linjaa.

Korvaamattomimpina luontotyyppeinä voidaan yleisesti ottaen voidaan pitää uhanalaisimpia kohteita, joita ei voida helposti kompensoida. Esimerkiksi soita pystytään jossain määrin hyvinkin ennallistamaan, mutta sen sijaan vanhaa, yli satavuotiasta metsää ei voi korvata.

Ekologisen kompensaation mittaamiseen ei ole vielä laadittu yhteisiä sääntöjä tai pisteytystä, eikä tätä tai mitään muuta työkalua ole virallisesti hyväksytty ekologisen kompensaation mittaamiseen. Työkalu kyllä soveltuu kompensaatioon, mutta tulokset eivät ole verrattavissa muihin kuin samalla työkalulla tehtyjen arviointien tuloksiin.

Työkalussa korvattavuussäännöt riippuvat myös luontotyypistä. Esimerkiksi omaleimaisuudeltaan matalien luontotyyppien kompensaatioksi riittää 1:1. Englannissa kuitenkin esimerkiksi metsiä pidetään erittäin arvokkaina luontotyyppeinä, joten metsäkuvion menettämistä ei voida kompensoida pelkästään ennallistamalla, vaan vaaditaan myös uuden metsäkuvion luomista, jotta metsäpeitteen pinta-ala säilyy samana.

Työkalu perustuu malliin, jota on ehdotettu ensimmäistä kertaa vuonna 2009 julkaistussa tutkimuksessa (DEFRA). Tästä lähtien mallia on muokattu pilottiversioista saadun kokemuksen perusteella kunnes beta-versio 2.0 julkaistiin vuonna 2019. Kehittämisestä ovat vastanneet suuri määrä asiantuntijoita ja viranomaisia (Natural England, Environment Agency, Forestry Commission, The Wildlife Trusts, Defra, Environment Bank, jne.). Versio 3.0 on palautteen perusteella päivitetty versio edellisestä. Kokemusta työkalun käytöstä on puolestaan saatu kansainvälisistä hankkeista, joissa työkalua on sovellettu onnistuneesti useissa eri maissa sijaitseville kohteille.

Arvioitsijaksi sopivat biologin, ekologin, luontokartoittajan tai metsänhoitajan tai vastaavan pätevyyden omaavat henkilöt, jotka tuntevat luontotyyppien luokittelun ja kunkin luontotyypin indikaattorilajit sekä haitalliset lajit (esim. vieraslajit, mutta mm. eri niittytyypeillä myös muita lajeja).

Tosi hyvä idea, ehdottomasti tutkimme tätä lisää!

Seuraamme BOOST-hanketta. Ramboll ei ole osa virallista hankekonsortiota ja emme siksi tunne yksityiskohtaisesti hankkeessa kehitettävän kompensaatiolaskennan periaatteita.